UUDEN ALUN EDESSÄ
(Säv. Tuohimaa, san. Kati Valjus)
Ensihuudot aamussa
Kuin viiltäisivät kattoa
Kädet pienet koskettaa
Syntymäänsä juhlistaa
Hän joskus uskonut ei ihmeisiin
Mut tänään unelmansa täytettiin
Uuden alun edessä pöytä tyhjänä
Maailma alkaa alusta
Pelko väistyy olkapäältä
Uuden alun edessä sydän kevyenä
Mahdoton on mahdollista
Uuden alun edessä
Mustelmia kasvoissa
Pudonnut on portaissa
Tuttua ja arkista
Raivo noissa huoneissa
Vuosikaudet nöyrtyi taipumaan
Nyt lähtee eikä suostu palaamaan
Uuden alun edessä pöytä tyhjänä
Maailma alkaa alusta
Pelko väistyy olkapäältä
Uuden alun edessä sydän kevyenä
Mahdoton on mahdollista
Uuden alun edessä
Pistot käsivarsissa
Tuskin umpeutuneita
Sanoo kiitos kuulemiin
Terveet pääsevät kotiin
Ei ennustaa voi kukaan päiviään
Siis tartu sairaan lujaa elämään
Uuden alun edessä pöytä tyhjänä
Maailma alkaa alusta
Pelko väistyy olkapäältä
Uuden alun edessä sydän kevyenä
Mahdoton on mahdollista
Uuden alun edessä
Arkki tyhjää valkoista
Huokuu painottomuutta
Pelko painaa kynässä
Huutaa epävarmuutta
Kun soinnun paperille kirjoittaa
Voi laulu syntymänsä aloittaa
OMAN TARINANSA SANKARI
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa & Kati Valjus)
Sisäänpäin kääntyvä ihminen
Uusissa tilanteissa minä olen
Hakkaava sydän on takonut
Syvälle rintaani menevän loven
Tärisevä käsi pyyhkii otsaltani
Kirkkaina kiiltäviä pisaroita
Nielaisen tyhjää, suu on kuiva
Kuin Araljärven pohja
Heikolla hetkellä
Pelot hyppivät ulos piiloistansa
En anna niille valtaa, vaikka ne tahtoo
Pitää mua pilkkanansa
Oman tarinansa sankari
On jokainen tahollaan
Oman tarinansa sankari
On jokainen taidoillaan
Oman tarinansa sankari
Ei ehkä valita voi roolejaan
Mutta saako vuorosanansa silti
Jokainen itse kirjoittaa?
Joudutko sinäkin katsomaan peiliin
Ja kysymään kuka minä olen?
Hukutatko ujoutesi humalaan
Niin kuin olen nähnyt tekevän monen?
Oletko sä koskaan haikailuun
Tai synkkyyteen taipuvainen?
Ilman unta mietit öisin miksi
Musta tuli monin tavoin näin vajavainen?
Heikolla hetkellä
Pelot hyppivät ulos piiloistansa
En anna niille valtaa, vaikka ne tahtoo
Pitää mua pilkkanansa
Oman tarinansa sankari
On jokainen tahollaan
Oman tarinansa sankari
On jokainen taidoillaan
Oman tarinansa sankari
Ei ehkä valita voi roolejaan
Mutta saako vuorosanansa silti
Jokainen itse kirjoittaa?
Jokainen itse kirjoittaa
YSTÄVYYS KÄTEEN JÄÄ
Säv. Tuohimaa, san. Kati Valjus)
Kun koulun jälkeen juututtiin
Me treenikämpän meteliin
Ei ollut aikaa murehtii
Me nuoret tehtiin unelmii
Niin kuin hullut sekoiltiin
Eikä onneksi jääty kii
Ei ollut rahaa tupakkaan
Se oli suurin murheista
Kun markka pantiin kellumaan
Kaikkeen turhaan aivan liikaa
On tullut tuhlattuu paukkujaan
Jos kysyt mikä on ollut tärkeää
Se on ystävyys joka käteen jää
Milloin se hulluus vaihtuikaan
Tähän haudanvakavaan
Päänsisäiseen pohdintaan
Eikä polkuu ainoaa
Ollut olemassakaan
Oli monta oikeaa
Kiihdytyskaistan jälkeen näin
Nyt ihan vaikka selvin päin
Me hyvin voidaan tunnustaa
Kaikkeen turhaan aivan liikaa
On tullut tuhlattuu paukkujaan
Jos kysyt mikä on ollut tärkeää
Se on ystävyys joka käteen jää
Kaikkeen turhaan aivan liikaa
On tullut tuhlattuu paukkujaan
Jos kysyt mikä on ollut tärkeää
Se on ystävyys joka käteen jää
TÄNNE HETI KAIKKI JA NYT
(Säv. Juha Kylmänen, Samu Wuori, Tom Lammi. San. Juha Kylmänen)
Vapaana virtaa vilkas kieli
Kahleissaan riuhtoo suruinen mieli
Täältä sinne, sieltä tänne
Matka on pitkä kun ei tietään tunne
Sisällä kaikuu hiljainen ääni
Meluksi kasvaa ja täyttää pääni
Tänne heti kaikki ja nyt
Huomenna onni ohi lentänyt
Paikoilleen en voi jäädä
Kerran vain olemme, elämme täällä
Taivaanrannanmaalari
Epäonnistuja ikuinen
En kaipaa sääliänne
Olen köyhä mutta onnellinen
Eksyneenä matkaansa käy
Sirpaleina eikä loppua näy
Ei virheistään opi, ei muutu luonne
Olen tässä ja nyt mutta haluan tuonne
Tänne heti kaikki ja nyt
Huomenna onni ohi lentänyt
Paikoilleen en voi jäädä
Kerran vain olemme, elämme täällä
Heikolla jäällä, kivisellä tiellä
Yössä yksin kuljetaan
Jokainen askel kohti kuolemaa
Tänne heti kaikki ja nyt
Huomenna onni ohi lentänyt
Paikoilleen en voi jäädä
Kerran vain olemme, elämme täällä
ONNEN RIPPEET JA RIKOTUT UNELMAT
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa & Kati Valjus)
Selkäs käännät kun me käydään nukkumaan
Vielä kerran samaan sänkyyn kahdestaan
Olen pakannut jo kaiken oottamaan
Nää on hyvästini tälle huoneelle
Anteeksipyyntö hukatuille vuosille
Jotka palaa vielä kummittelemaan
Tuuli kulkee pihan puissa
Tuuli valvoo yötä kanssani
Olisinpa minäkin noin varma suunnastani
Ja tuuli taivuttaa pihan puita
Tuuli valvoo yötä kanssani
Onnen rippeet ja rikotut unelmat tähän haudataan
Varjot pitenee kun etsin untani
Huomenna pitäisi mun tietää suuntani
Mutta eihän mul oo aavistustakaan
Olin ymmärtänyt että kohtalolla
Olis jokaiselle ainoa oikea
Luovutettiinko me liian helpolla?
Tuuli kulkee pihan puissa
Tuuli valvoo yötä kanssani
Olisinpa minäkin noin varma suunnastani
Ja tuuli taivuttaa pihan puita
Tuuli valvoo yötä kanssani
Onnen rippeet ja rikotut unelmat tähän haudataan
SEINÄT
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa)
Heipä hei
Mitä kuuluu
Onko kaikki hyvin
Sen kun mukana heiluu
Menee aika nopeaa
Ehtii liikaa tapahtuu
On käyty pohjalla
Nyt tämä tästä suttaantuu
Oli hetken aikaa nousukiito päällä
Asiat ne rullas, minä niiden mukana
Sitten syöksyin alas liukkaalla jäällä
Minä olin hukassa, en saanut mistään otetta
Seinät nousee pystyyn
Kestääkö pää
Löytää tietä ulos tästä
Tähänkö jään
Seinät nousee pystyyn
Kestääkö pää
Löytää tietä ulos tästä
Tähänkö jään
En anna periksi ei, ei, ei
En anna periksi ei, ei, ei
Liikun liikaa
Poljen paikallaan
Olen tyhmä suorittaja
Arka pakenemaan
Jos liike pysähtyy
Minä paikoilleen jään
Olen kahlittuna
Enkä pysty etenemään
Ehkä kaikki onkin haihtuvaa unta
Sokeana seison tässä kangastuksessa
Mistä tiedän miss´ on oikea suunta
Etsin sitä kyllä mut se pysyy piilossa
Seinät nousee pystyyn
Kestääkö pää
Löytää tietä ulos tästä
Tähänkö jään
Seinät nousee pystyyn
Kestääkö pää
Löytää tietä ulos tästä
Tähänkö jään
En anna periksi ei, ei, ei
En anna periksi ei, ei, ei
VOIMAA
(Säv. Tuohimaa & Janne Aikio. San. Lauri Tuohimaa & Janne Aikio)
Onko vahvempi joka nöyrtyy
Ja kaiken luovuttaa?
Vaikka heikompana näyttäytyy
Tämän maailman kuvassa
Onko viisaampi jos myöntää
Ettei mitään tiedä kuitenkaan?
Päästää irti kahvasta
Eikä enää edes yritä jarruttaa
Sisälläni on jälleen kaiken
Pahan alku ja sen juuri
Helpompaa ois
Päästää se pois menemään
Tarvin voimaa
Mä tarvin voimaa
Kaiken anteeksi antaa
Tarvin rauhaa
Mä tarvin rauhaa
Joka kestäis aina vaan
Pyydät apua jälleen kerran
Tunnet olevasi ihan yksin
Näkisi valoa edes himpun verran
Ollessaan pimeän kanssa sylityksin
Hyvin tiedät miltä se tuntuu
Kun hyppää tuntemattomaan
Ei ole mitään mihin luottaa
Alla on pelkkää tyhjää tilaa
Sisälläsi vain huutaa vastustaja
Sen koitat nujertaa
Vapauden tois
Jos saisit sen pois lähtemään
Tarvin voimaa
Mä tarvin voimaa
Kaiken anteeksi antaa
Tarvin rauhaa
Mä tarvin rauhaa
Joka kestäis aina vaan
JOS EN SUA KOSKAAN
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa & Kati Valjus)
Aamuyöllä taas repivät mut sängystäni ylös
Ja ne pakottavat pöydän ääreen istumaan
Siinä paperi ja kynä, jotka kovaa huutaa
Nyt on viimein alettava kirjoittamaan
Aion olla tässä kirjeessä täysin rehellinen
Mielen metelin se ehkä viimein rauhoittaa
Ei kaikki ole aina sitä miltä päälle päin näyttää
On kertomatta jotain mitä pitäisi sun tietää
Minä kärsin ja kaipaan
Minä kiroan maan ja taivaan
Minä pimeään itseni hukkaan
Jos en sua koskaan
Laahaa lannistava lokakuu
Seuraa kylmä marraskuu
Ikuisesti syksy jatkuu
Jos en sua koskaan
Sä kysyit multa kerran että kenet minä tahdon
Mutta jouduin sua totuudelta suojelemaan
Tässä kirjeessä on kaikki vaikka aivan liian myöhään
Tätä pystynyt en silloin sulle kertomaan
Minä kärsin ja kaipaan
Minä kiroan maan ja taivaan
Minä pimeään itseni hukkaan
Jos en sua koskaan
Laahaa lannistava lokakuu
Seuraa kylmä marraskuu
Ikuisesti syksy jatkuu
Jos en sua koskaan
VARJOISSA VAELTAJA
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa)
Läpi kovan kuoren sydämeen
Toit valon kauniin pimeyteen
Minä yhä opettelen katsomaan
Kirkkautta pitkästä aikaa
Riisu minut ikävästä
Yksinäisyydestä tästä
Joka aina mukanani seuraa
Kun en kanssasi oo
Ota mua tiukasti kiinni
Älä päästä koskaan irti
Tahdon sinut
En ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt
Ja kunpa aina
Voisin olla sinun vaan
Tahdon sinut
En ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt
Ja kunpa aina
voisin olla sinun vaan
Ainoastaan
Sielunsiskoni kaunis
Hengitä minuun taas elämää
Kuin haavoitettu saalis
Pakenen etsijää
Minä niin tahtoisin jäädä
Viereesi vielä lepäämään
Hetken vain onni kestää
Kaipuu koko elämän
Kaikista kasvoista vieraista
Olen etsinyt sinua
Tahdon sinut
En ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt
Ja kunpa aina
Voisin olla sinun vaan
Tahdon sinut
En ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt
Ja kunpa aina
voisin olla sinun vaan
Ainoastaan
Sydämen ääntä vai järjen puhetta?
Toisten toiveet ja omat unelmat
Sinussa elän, sinuun nukahdan
Pidä minusta kiinni, jos putoan
Kaipaan jo nyt ja sen tunnen täällä
Puristuksena rinnan päällä
Voitko ehjäksi rakastaa
Varjoissa vaeltajaa?
Tahdon sinut en ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt
Ja kunpa aina voisin olla sinun vaan
Tahdon sinut en ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt
Ja kunpa aina voisin olla sinun vaan
Ainoastaan
KUNPA OLISIT TÄÄLLÄ
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa & Miia Nuutila)
Kaikki jotain ympärillä puhuvat
Korviini sattuu nuo tarinat
Nauraa niille osaa enää en
Oon kadottanut sen taajuuden
Niin katoan pois jonnekin, tänne kuulu en
Mut joskus tuntenut oon aidon yhteyden
Minä toivon
Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon yksinäinen
Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon rikkinäinen
Miksi taas olen ulkopuolinen?
Vanha tunne tuttu nuoruuden
Ei mitään pysyvää mistään jää
Miksi pitäisi leikkiä tärkeää
Niin kaikki tuntuu liukuvan läpi sormien
Sun kanssas tunsin kerran aidon yhteyden
Minä toivon
Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon yksinäinen
Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon rikkinäinen
Tunnen taas epävarmuuden
Nostavan päätään, epäilen
Yksinkö voittaisin nyt sen
Minkä kanssa jälleen kipuilen
Olen kyllästynyt pelkäämään
Ehkä väsynyt tähän elämään
Loputtomaan onnen etsintään
En kohta löydä itseänikään
Minä toivon
Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon yksinäinen
Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon rikkinäinen
OHIKULKIJA
(Säv. Tuohimaa San. Lauri Tuohimaa)
Eksyneenä kuljen
Ilman suuntaa harhailen
Tunnen tämän taistelun
Liian hyvin kentät sen
Miksi täytyy aina
Samaa kehää ja ympyrää
Kiertää hullun lailla
Miksi valoa en mä nää
Minä muutan vielä kaiken
Tuskin mikään mahdotonta on
Luotan enemmän itseeni ja voimaan
Joka sisälläni on
Niin, tämän kaiken ohi kuljetaan
Pari askelta harhaan, muttei kokonaan
Niin, olen vahvempi kuin milloinkaan
Synkät pilvet ei enää peitä aurinkoa kokonaan
Yhä kompastelen ja kaadun
Niin kai meistä jokainen
Olen menettänyt toivoni
Pelännyt, myönnän sen
Kunpa en enää joutuis niin syvään vajoamaan
Sinne pimeään missä olin
En tahdo sitä enää kokea milloinkaan
Täytyy tulla jo parempaa, jotain parempaa
Niin, tämän kaiken ohi kuljetaan
Pari askelta harhaan, muttei kokonaan
Niin, olen vahvempi kuin milloinkaan
Synkät pilvet ei enää peitä aurinkoa kokonaan
Niin, tämän kaiken ohi kuljetaan
Pari askelta harhaan, muttei kokonaan
Niin, olen vahvempi kuin milloinkaan
Synkät pilvet ei enää peitä aurinkoa kokonaan
KAHLEET
(Säv. Tuohimaa & San. Lauri Tuohimaa)
Ei musta tullut yhtään parempi ihminen
Vaikka lopetin kaiken, jopa juomisen
Nyt mä tunnen elämän paljon kovempaa
Hyvät asiat ja sen kun oikein vituttaa
Ei onni löydy mistään ulkopuolelta
Se on sisälläni, se on piilossa
Pelko minut tähän tyrmään vangitsee
Heittää avaimen pois ja hymyilee
Täytyy mennä yli vaikka väkisin
Jospa asiat valoisammin näkisin
Synkät murheet ja huolet
Kuin korkeat vuoret ovat edessäni taas
Miten kaiken paremmin nyt tekisin
Monet kerrat olen ollut tässä ennenkin
Ehkä kahleetkin ruostuu
Jos vapauteen suostuu astumaan
Paljon haaveita haudattuna pinnan alla
Jää ei tunnu murtuvan edes hakkaamalla
Olen levoton mieli, malttamaton
Aika loppuu pian, jotain tehtävä on
Kun on yksin ja miettii alkaa kaduttaa
Miksi hyökkäsin sanoin, tahdoin satuttaa
Hyvä on mä riisun kilvet ja panssarin
Olen tässä ja nyt, kaikesta sekaisin
Täytyy mennä yli vaikka väkisin
Jospa asiat valoisammin näkisin
Synkät murheet ja huolet
Kuin korkeat vuoret ovat edessäni taas
Miten kaiken paremmin nyt tekisin
Monet kerrat olen ollut tässä ennenkin
Ehkä kahleetkin ruostuu
Jos vapauteen suostuu astumaan
Täytyy mennä yli vaikka väkisin
Jospa asiat valoisammin näkisin
Synkät murheet ja huolet
Kuin korkeat vuoret ovat edessäni taas
Miten kaiken paremmin nyt tekisin
Monet kerrat olen ollut tässä ennenkin
Ehkä kahleetkin ruostuu
Jos vapauteen suostuu astumaan
SINÄ SAAT MINUT
(Säv: Lauri Tuohimaa. San: Miia Nuutila & Lauri Tuohimaa)
Tuli loimuaa talojen yllä
Taivas savuaa tiedän kyllä
Totuus tulessa palaa voi
Ennusmerkit sen mulle toi
Tuleen makaamaan tahtoi poika
Ei kuullut turhia tarinoita
Noilta viisailta tietäjiltä
Vaikka välillä tuntui siltä
Sinä saat minut toisiin taivaisiin
Sinä saat tuulta minun purjeisiin
Sinä saat minut ylös nousemaan
Sinä saat minut tuntemaan
Suurenen kun pieneksi antaudun
Monta kertaa liekki polttanut on mun
Sieluni riekaleiksi, tuhansiksi sirpaleiksi
Ilman sinua, en niitä löydä milloinkaan
Sinä saat minut toisiin taivaisiin
Sinä saat tuulta minun purjeisiin
Sinä saat minut ylös nousemaan
Sinä saat minut tuntemaan
Savun mustan verhon takaa
Nousee aurinko
Joka vielä piilossa on
Joka vielä piilossa on
Sinä saat minut toisiin taivaisiin
Sinä saat tuulta minun purjeisiin
Sinä saat minut ylös nousemaan
Sinä saat minut kokonaan
VAPAUS
(Säv: Lauri Tuohimaa, san: Miia Nuutila)
Se väittää että sateenkaaren päässä aarre on
Ja kunhan kierrät mailman oot vapaa, kahleeton
Et huomaa kuinka nuorassa se sua taluttaa
Ja päivä päivältä tän valheen sinuun juurruttaa
Ja sä tanssit niin vimmatusti, rikot kaikki jäät
Sä hyppäät ilman siipiä ja puhut vaikka kielillä
Ja se taputtaa sut pyörryksiin
Se sekoittaa sun pään
Mut kun illan tullen yksin jäät
Sä et tunne tyhjyyttäkään
Se haukkuu sinut lyttyyn, kun et jaksa enempää
Ja solvauksillaan tutuilla taas sinut näännyttää
Tää tuttu kehä alkaa sua jälleen ahdistaa
Sun piti olla vapaa, sinun piti rakastaa
Ja sä tanssit niin vimmatusti, rikot kaikki jäät
Sä hyppäät ilman siipiä ja puhut vaikka kielillä
Ja se taputtaa sut pyörryksiin
Se sekoittaa sun pään
Mut kun illan tullen yksin jäät
Sä et tunne tyhjyyttäkään
Sä katsot sitä ensikertaa silmiin kysäiset
Sä kuka olet mihin pyrit, mis´ on lupaukset?
Se näyttää sulle sateenkaaren, näyttää kaipauksen
“Vai niin”
Sä sanot sille
“Mä tahdon vapauden”
Ja sä tanssit niin vimmatusti, rikot kaikki jäät
Sä hyppäät ilman siipiä ja puhut vaikka kielillä
Ja se taputtaa sut pyörryksiin
Se sekoittaa sun pään
Mut kun illan tullen yksin jäät
Sä et tunne tyhjyyttäkään
KAIKKI KATOAA
(Säv. Janne Regelin. San. Lauri Tuohimaa)
Olen päässyt siihen asti elämää
Jolloin vain muistellaan
Haikaillaan kaiken sen perään
Mitä joskus oli muttei koskaan palaa
Mielessäni maalaan kuvaa tulet sieltä kaukaa
Minne kaikki palaa kun ei ole enää aikaa
Eikä tätä maailmaa
Valaiset tämän huoneen
Joka on ollut tyhjä jo kauan
Katseessasi kaikki ne tunteet
Jotka olen saanut joskus kokea
Yhdessä vaellamme takaisin sinne
Pitkin niitä polkuja joita kuljimme
Kohti tätä maailmaa
Yhdessä voisimme vieläkin saavuttaa
Elämään monta kaunista asiaa
Katson kuinka silmäsi loistaa
Vaikka kaikki katoaa
Eikä tätä hetkeä koskaan takaisin saa
Heitän pois kaikki vanhat
Ja kuluneet tavarat
Viikkaan vuoteeni ja lähden
Olen valmis kohtaamaan sen maailman
Olen valmis nousemaan, kaiken korjaamaan
Voinko saavuttaa sinut uudestaan
Odota minua, odota minua.
Yhdessä voisimme vieläkin saavuttaa
Elämään monta kaunista asiaa
Katson kuinka silmäsi loistaa
Vaikka kaikki katoaa
Eikä tätä hetkeä koskaan takaisin saa
SINÄ KESTÄT SEN
(Säv: Lauri Tuohimaa, san: Miia Nuutila)
Tuuli hiertää ikkunoita
Painajaiset lakanoita
Antaa tulla vastaan mitä vaan.
Onko vielä komeroita
Täynnä luisevia torakoita
Joita pitää silmiin tuijottaa?
Sinä myös kestät kaiken sen
Niin se on et ihminen
Saa joskus sen mitä pelkää eniten
Jos sun sydän murtuu
Anna sen murtuu
Se vahvistuu
Se vahvistuu
Helppo on ihmisen olla
Hyvä onnen kalliolla
Juuri kun on kaikki kohdallaan.
Kaikki muuttuu jatkuvasti
Ilo kestää suruun asti
Voi kun osaisin jo luovuttaa
Sinä myös kestät kaiken sen
Niin se on et ihminen
Saa joskus sen mitä pelkää eniten
Jos sun sydän murtuu
Anna sen murtuu
Se vahvistuu
Se vahvistuu
Sinä myös kestät kaiken sen
Niin se on et ihminen
Saa joskus sen mitä pelkää eniten
Jos sun sydän murtuu
Anna sen murtuu
Se vahvistuu
Se vahvistuu
RAIKASTA ILMAA
(Säv: Lauri Tuohimaa, san: Miia Nuutila)
Niinkö se on et milloinkaan
Muutokseen ei voi painostaa
Vaikeinta on vaan arvostaa
Ihmistä sellaisenaan.
Jossakin on se jolle et
Rasite oo vaan aukenet
Oikea ovi kaipaukseen
Sä uskotko ihmeeseen?
Sä oot jo valmis
Sun ei tarvi muuttuu
Mitä susta mukavielä puuttuu
Joka kohta on paikallaan
Sä voit elää vaan
Ja hengittää
Raikasta ilmaa
Aattele että maailma
Täydellinen ja valmiina
Kuulemaan mitä sinulla
Sille on sanottavaa
Jossakin on se jolle et
Rasite oo vaan aukenet
Oikea ovi kaipaukseen
Sä uskotko ihmeeseen?
Sä oot jo valmis
Sun ei tarvi muuttuu
Mitä susta mukavielä puuttuu
Joka kohta on paikallaan
Sä voit elää vaan
Ja hengittää
Raikasta ilmaa
LÄHELLÄ TOTUUTTA
(Säv. Lauri Tuohimaa, san. Miia Nuutila)
Torin laidalla poika tuo peloton
Kovin laiha ja levoton
Nappaa kojusta omenan kuhmuisen
Karkuun juoksee kuin kelvoton
Nälkä on, pojan nälkä on kaikkea
Kiitää vuodet nuo janoiset
Kovin vaikea vuosien sumuista
Löytää on oikeat avaimet
Joilla portti raskas avataan
Ja ovi tuo rautainen
Ja rautaisen oven takana
Oottaa portaikko likainen
Ne kaikki kai täytyisi avata
Ja jaksaa läpi kulkea
Ja viimeisten voimien rippeillä
Olla lähellä totuutta
Torin laidalla istuu mies janoinen
Lokit nälkäiset seuranaan
Kadut mukulaiset ovat muovanneet
Miehen kasvoille uurteitaan
Tuulen voimasta ja meren suolaisen
Kädet värähtää, avautuu
Silmäpoimuissa pilkahdus majakan
Valo sen niistä heijastuu
Se jolla portti raskas avataan
Ja ovi tuo rautainen
Ja rautaisen oven takana
Oottaa portaikko likainen
Ne kaikki kai täytyisi avata
Ja jaksaa läpi kulkea
Ja viimeisten voimien rippeillä
Olla lähellä totuutta
Miten portti raskas avataan
Ja ovi tuo rautainen
Ja rautaisen oven takana
Oottaa portaikko likainen
Ne kaikki kai täytyisi avata
Ja jaksaa läpi kulkea
Ja viimeisten voimien rippeillä
Olla lähellä totuutta
PELKO POIS
(Säv. & san. Lauri Tuohimaa)
Niin kuin Jake, Pojat -elokuvassa
Roikuin minä menneisyyden junassa
Maisemassa muistoja, savisia suistoja
Joiden yli oisin voinut käydä paljon aiemmin
Löysin ilon virheitteni varjoista
Tiesin kiitollinen olla kaikesta
Mielessäni rakentaa aloin omaa unelmaa
Teslan Nikolakin näki päässään kaiken valmiina
Pelko pois ja nyt rohkeesti vaan
En jää enää paikalleni odottamaan
Onko edessäni pitkä ja upea tie
Vai kinttupolku sekin perille vie
Pala kerrallaan minä syön sinut pelko pois
Ennen arkailin ja elin pelossa
Syytin elämää pahasta olosta
Vaadin liikaa toisilta, ymmärrystä, armoa
Kaiken oisin voinut tehdä kyllä paljon helpommin
Peiliin, kun mä katson, näen kuvassa
Miehen, jonka pää on melkein kunnossa
Ilon kautta saavuttaa, voi kai minkä haluaa
Kun vain löytää oman jutun, jota täysin rakastaa
Pelko pois ja nyt rohkeesti vaan
En jää enää paikalleni odottamaan
Onko edessäni pitkä ja upea tie
Vai kinttupolku sekin perille vie
Pala kerrallaan minä syön sinut pelko pois
SOTURI
(Säv: Lauri Tuohimaa, San: Miia Nuutila)
Sä tiedätkö sen ajan, kun kaikki kasautuu
Ja ihan liikaa ihmiselle silloin tapahtuu
Tää elämä on epätodellista unta vaan
Jota elää joku toinen ja sua kuljettaa.
Sä tiedätkö sen tunteen, kun on yksin sodassa
Ja riehuu niinkuin päätön, minä vastaan maailma
Ja sitten herää siihen, että yksin taistelee
On kaikki voimat lähteneet, vain tyhjyys hymyilee.
Ja se yrittää sulle huutaa, kuiskia ja viittoa
Että lopeta, hidasta, huomaa, tajua
Sinä oot soturi, enkeli, et pelkuri
Jos et sitä nää, et voi ymmärtää
Että oot puhdasta voimaa
Sä tiedätkö sen tunteen, kun kaikki tuhoutuu
Sen minkä luulit olevan, se mereen huuhtoutuu
Mut kuka päättää nousetko sä aallonharjalle
Vai painut pohjaan hylyksi ja hukut kentälle.
Jos ymmärrät, et taistelusi aivan turhaa on
Se piru sinun sisälläsi ei oo voimaton
Sä itse sille voimas annat, jos sä kiellät sen
Siis katso sitä silmiin, se on sun kaltainen.
Ja se yrittää sulle huutaa, kuiskia ja viittoa
Että lopeta, hidasta, huomaa, tajua
Sinä oot soturi, enkeli, et pelkuri
Jos et sitä nää, et voi ymmärtää
Että oot puhdasta voimaa
TÄHÄN MÄ JÄÄN
(San. Miia Nuutila, säv. Lauri Tuohimaa)
Monta mieltä monta kulmaa
Kovin kaunista ja julmaa
Elämäni tilkkutäkki
Liian räikeä jo on
Tuoksuu muistot lapsuudelta
Savulta ja kaipaukselta
Olen enää pelkkä säkki
Raskas mutta painoton
Missä mun voimat on?
Kuka pimensi auringon?
Kuka leikkii tulella, mutta niin kaukana
Mä etten sitä nää, enkä jaksa enempää
Tähän mä jään lepäämään
Ehkä ajattelin kantaa
Osani ja vähän antaa
Mitä annettavaa mulla
Tälle maailmalle ois
Joskus onnistuinkin hyvin
Lämpö tarttui, ilo syvin
Silloin tunsin miten kaikki
Ihan täydellistä on
Missä mun voimat on?
Kuka pimensi auringon?
Kuka leikkii tulella, mutta niin kaukana
Mä etten sitä nää, enkä jaksa enempää
Tähän mä jään lepäämään
Mut mä tiedän valo aina
Vähän voimakkaampi on
Se nousee hiljaa, hymyilee
Ja on vastustamaton
Missä mun voimat on?
Kuka pimensi auringon?
Kuka leikkii tulella, mutta niin kaukana
Mä etten sitä nää, enkä jaksa enempää
Tähän mä jään lepäämään
HYVÄSTI JÄÄ
(Säv: Lauri Tuohimaa, san Miia Nuutila)
Loittonee,loittonee saarista kaunein
Käy tuuli kuin henkäys autuuden
Kaiken mä nään viimeistä kertaa
Aaltojen kimallus on ihmeellinen.
Satu ei, sieluuni enää
On jäljellä hetki tää ikuinen
Kaiken mä kuulen viimeistä kertaa
Elämän sointi on ihmeellinen.
Miten kaunis on elämä ihmisen
Miten tuntea iholla saakin sen
Ystävän käsi, rakkaimman syli
Kosketus maan sekä Taivaitten
Kiitoksen otsalles painan
Niin syvä on katseesi lämpöinen
Hyvästi jää kunnes kohtaamme jälleen
Matkamme tähtiin on yhteinen.
Miten kaunis on elämä ihmisen
Miten tuntea iholla saakin sen
Ystävän käsi, rakkaimman syli
Kosketus maan sekä Taivaitten
HETKET HAIHTUU
(Säv & San Lauri Tuohimaa)
Oon jo vieras täällä kotikylällä
Ei kukaan muista pahalla, ei hyvällä
Tuttu polku vie sen vanhan sillan luo
On lahonneet harmaat laudatkin jo nuo
Sillankaiteeseen me kerran nojattiin
Se kesäyö jo syksylle luvattiin
Yön tumma viileys tarttui kiinni vaatteisiin
Lapsuus joenrannan usvaan peiteltiin
Hetket haihtuu, ei niistä enää kiinni saa
Ja ne vievät osan mua mukanaan
Tahtoisin matkustaa siihen hetkeen uudestaan
Ennen kuin aika muistotkin multaa ja ääriviivat kadottaa
Se mitä silloin aamuyössä puhuttiin
Jäi siihen hetkeen jäi meidän sydämiin
Viimeisen kerran kai silloin tavattiin
Toinen meistä sen jo aavistikin niin
Hetket haihtuu, ei niistä enää kiinni saa
Ja ne vievät osan mua mukanaan
Tahtoisin matkustaa siihen hetkeen uudestaan
Ennen kuin aika muistotkin multaa ja ääriviivat kadottaa
Oothan onnellinen siellä missä oot
Ethän herkkyyttäs oo kätkenyt piiloon
Kai vielä muistat mistä silloin haaveiltiin
Oothan tarttunut sä hetkistäsi kii
Hetket haihtuu, ei niistä enää kiinni saa
Ja ne vievät osan mua mukanaan
Tahtoisin matkustaa siihen hetkeen uudestaan
Ennen kuin aika muistotkin multaa
Hetket haihtuu, ei niistä enää kiinni saa
Ja ne vievät osan mua mukanaan
Tahtoisin matkustaa siihen hetkeen uudestaan
Ennen kuin aika muistotkin multaa ja ääriviivat kadottaa